Saga on siitä poikkeuksellinen sarjakuva, että se päätyy välittömälle lukulistalleni aina nopeasti ilmestyttyään.
Bloggauslistalleni ei mikään päädy kovin nopeasti. Ei siitä sen enempää.
Saga 5 jatkaa tarinan kaarta omalla tavallaan, mikä tarkoittaa, että ei kovin ennakoitavalla tavalla. Maailma on kompleksinen ja sen ihmiset myös: eivät puhtaasti mitään yhtä asiaa.
Vitosesta jäi parhaiten mieleeni Markon tuskailu itsensä kanssa - ei niinkään Markon kamppailu perheensä löytämiseksi. Ja sekin, ettei sarja ole suinkaan valoisammaksi muuttunut, vaikeammaksi henkilöilleen vain. Aiemmissa osissa niin lohdullinen kertojan (Alanan ja Markon lapsen) äänikin on muuttunut sävyltään hienovaraisesti mutta sarjan tunnelmaan merkittävästi vaikuttaen. Enää ääni ei vala lukijassaan uskoa siihen, että kyllä tässä vielä hyvin käy.
Jään odottamaan, miten käy.
Bloggauslistalleni ei mikään päädy kovin nopeasti. Ei siitä sen enempää.
Saga 5 jatkaa tarinan kaarta omalla tavallaan, mikä tarkoittaa, että ei kovin ennakoitavalla tavalla. Maailma on kompleksinen ja sen ihmiset myös: eivät puhtaasti mitään yhtä asiaa.
Vitosesta jäi parhaiten mieleeni Markon tuskailu itsensä kanssa - ei niinkään Markon kamppailu perheensä löytämiseksi. Ja sekin, ettei sarja ole suinkaan valoisammaksi muuttunut, vaikeammaksi henkilöilleen vain. Aiemmissa osissa niin lohdullinen kertojan (Alanan ja Markon lapsen) äänikin on muuttunut sävyltään hienovaraisesti mutta sarjan tunnelmaan merkittävästi vaikuttaen. Enää ääni ei vala lukijassaan uskoa siihen, että kyllä tässä vielä hyvin käy.
Jään odottamaan, miten käy.
No comments:
Post a Comment