08/12/2014

A Talent for War & Polaris

Kun taannoin luin Firebirdin, Booksy paljasti, että koko Alex Benedict -sarja on lukemisen arvoinen. Kävimme (ihan myönteisessä sävyssä) pienen keskustelun siitä, onko kohtuullista pitää tällaisia kirjallisia salaisuuksia, ja sitten lähdin äänikirjaostoksille.

A Talent for War on kirjoitettu hyvän aikaa ennen muuta sarjaa, ja siinä kertojaäänenä on Alex, joka on juuri perinyt setänsä omaisuuden ja mission: hänen pitää selvittää loppuun se mysteeri, jota setä ennen katoamistaan hoiteli. Jokseenkin vastentahtoinen Alex tempautuu selvitystyöhön mukaan, kun sedän talossa on käynyt murtovaras ja muutenkin näyttää siltä, että universumi ei kysele, huvittaako vaiko ei. Samalla Alex tapaa Chase Kolpathin, josta tulee merkittävä hahmo sarjassa, ja kiinnostuu ihmisten ja muukalaisten välillä käydyn muinaisen sodan sankarista.



A Talent for War oli oikeinkin passeli. Aluksi keskittyminen tuntui vähän raskaalta, mutta McDevitt osaa kirjoitushommat. Tarinasta kiinnostui väkisinkin. Ihan Firebirdin tasolle ei minusta päästy, mutta sitten tuli...

...Polaris, sarjan seuraava osa. Tässä kertojana on jo Chase, ja mysteerinä muinaisen Marie Celesten kaltainen tapaus: vuosikymmeniä aiemmin avaruusalus Polariksesta katosivat miehistö ja matkustajat. Pian Alex ja Chase huomaavat selvittävänsä tapausta.



Polaris oli ihan mahtava. Ensinnäkin sen mysteeri oli toimiva - McDevitt kertoo kirjan alussa, että hän olisi asettanut itselleen tiettyjä rajoja sille, miten kaikki on voinut tapahtua. Ei helppoa poispääsyä, eikä kukaan saa herätä ja huomata, että kaikki olikin unta.

Mysteerin ohella Polaris käsitteli kuitenkin jälleen isoja teemoja. Nyt tekee tiukkaa olla käsittelemättä niiden herättämiä ajatuksia, niin mainio kuuntelukokemus tämä jälleen oli - mutta vastustan kiusausta. Kirjoittaja kun johdattaa lukijansa (ja kuuntelijansa) niin taitavasti eteenpäin, että teemat ja mysteeri kietoutuvat toisiinsa saumattomasti.

Pidän muuten näissä McDevittin kirjoissa kovasti siitäkin, että vaikka juonet ovat sinänsä elegantteja, ne ovat myös inhimillisiä eivätkä jonkun puolijumalan siloisiksi taputtelemia.

Ainoa Alex Benedict -kirjoissa toistaiseksi korvaan särähtänyt homma on ollut tulevaisuuden yhteiskunnan jokseenkin kasarilta vaikuttava rakenne sukupuolinormistoineen, mutta olen onnistuneesti jättänyt sen huomiotta, sillä se nyt vaan ei tämän kaiken rinnalla tunnu missään.

Paljon huolestuneempi olen sen sijaan siitä, että nyt minulla on enää neljä Alex Benedictiä lukematta. NELJÄ! Mitä teen kun ne loppuvat!!

2 comments:

Booksy said...

<3! Juuri tuuppasin tätä sarjaa yhdelle vähän lukevalle nuorelle miehelle varteenotettavana vaihtoehtona...

Liina said...

Toivottavasti hän innostuu kuten minä!