Kaikki tässä maailmassa ovat pitäneet kovasti Nick Mamatasin kirjasta Bullettime.
Paitsi minä.
No, voi myös olla, että kirjasta ovat pitäneet vain he, jotka ovat sen lukeneet (pl. minä) ja se on ehkä suhteellisen pieni osa väestöstä, sillä me muut emme vain tajua.
Minä tulin kirjasta surulliseksi ja tylsistyneeksi vuoron perään. Selitän: on poika, jolla menee huonosti kotona ja koulussa. On kreikkalainen kaaoksen jumalatar, Eris, joka tulee pojan kouluun ja käyttäytyy kuin teinityttö. Mitä nyt sitten ojentaa pojalle pari pyssyä. Ja on monta aikajanaa, joista kaikilla pojan käy ihan helvetin huonosti ja joissakin käy huonosti myös sivullisille.
Tässä miettiessäni, mitä helvettiä voin sanoa kirjasta, josta tulin vain surulliseksi ja tylsistyneeksi (surullisuus on kai ilmeistä, kun kyse on kouluampumisista, mutta tylsistyminen?) tulin ajatelleeksi, että tuo Eris-juonikuvio, josta todellakaan en kummemmin välittänyt lukiessani kirjaa, oli ehkä sittenkin ihan paikallaan. Kai kreikkalainen kaaoksen jumalatar on yhtä huono syy kuin mikä tahansa muukin, kun päättää ruveta ampuskelemaan kanssaihmisiään. Ainakin se on jotenkin tosi inhimillistä, minusta, että mitään syytä ei ole. Ei ainakaan mitään hyvää, siistiä ja lööppeihin paketoitavaa syytä.
Että joo. Mamatas on varmasti oikein hyvä, mutta ei hän kyllä minun kirjailijani ole.
Paitsi minä.
No, voi myös olla, että kirjasta ovat pitäneet vain he, jotka ovat sen lukeneet (pl. minä) ja se on ehkä suhteellisen pieni osa väestöstä, sillä me muut emme vain tajua.
Minä tulin kirjasta surulliseksi ja tylsistyneeksi vuoron perään. Selitän: on poika, jolla menee huonosti kotona ja koulussa. On kreikkalainen kaaoksen jumalatar, Eris, joka tulee pojan kouluun ja käyttäytyy kuin teinityttö. Mitä nyt sitten ojentaa pojalle pari pyssyä. Ja on monta aikajanaa, joista kaikilla pojan käy ihan helvetin huonosti ja joissakin käy huonosti myös sivullisille.
Tässä miettiessäni, mitä helvettiä voin sanoa kirjasta, josta tulin vain surulliseksi ja tylsistyneeksi (surullisuus on kai ilmeistä, kun kyse on kouluampumisista, mutta tylsistyminen?) tulin ajatelleeksi, että tuo Eris-juonikuvio, josta todellakaan en kummemmin välittänyt lukiessani kirjaa, oli ehkä sittenkin ihan paikallaan. Kai kreikkalainen kaaoksen jumalatar on yhtä huono syy kuin mikä tahansa muukin, kun päättää ruveta ampuskelemaan kanssaihmisiään. Ainakin se on jotenkin tosi inhimillistä, minusta, että mitään syytä ei ole. Ei ainakaan mitään hyvää, siistiä ja lööppeihin paketoitavaa syytä.
Että joo. Mamatas on varmasti oikein hyvä, mutta ei hän kyllä minun kirjailijani ole.
No comments:
Post a Comment