Ryan Boudinot on kirjoittanut mainion kirjan nimeltä Blueprints of the Afterlife, jota on vaikea kuvailla, paitsi sanomalla, että se on hieman surrealistinen, mutta ei sellaisella ärsyttävällä "WTF, en tiedä yhtään, mitä tässä tapahtuu" -tavalla. Blueprints on surrealistinen sellaisella "tiedän täsmälleen mitä tapahtuu ja se on riemastuttavan omituista" -tavalla, joka on paljon parempi tapa. En aio laittaa tähän mitään lievennystä, että tämä paremmuusasia on nyt vain minun mielipiteeni. Onhan se toki minun mielipiteeni, mutta mielestäni olen myös täysin oikeassa. Edellisen kerran muistan tavanneeni tämän luokan surrealistisuutta Jonathan Lethemin Chronic Cityn kanssa, ja siinäpä kirja, jota edelleen muistan lämmöllä.
Hauskakin tämä Blueprints on. Ja vähän karmiva.
En aio jaaritella kirjasta sen enempää, koska vaikka lukukokemuksenne siitä tuskin kärsiikään (epäilen, ettei tätä kirjaa voi jaaritella puhki), ei siitä mitään hyötyäkään ole. Suosittelen kokeilemaan, etenkin heidän, jotka pitivät Chronic Citystä.
Lukukynnyksenne madaltamiseksi huomautan, että tätä (kuten Chronic Cityä) saa kirjastosta, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. Sieltä minäkin omani hain, ja sinne palautin seuraavien iloksi.
Hauskakin tämä Blueprints on. Ja vähän karmiva.
En aio jaaritella kirjasta sen enempää, koska vaikka lukukokemuksenne siitä tuskin kärsiikään (epäilen, ettei tätä kirjaa voi jaaritella puhki), ei siitä mitään hyötyäkään ole. Suosittelen kokeilemaan, etenkin heidän, jotka pitivät Chronic Citystä.
Lukukynnyksenne madaltamiseksi huomautan, että tätä (kuten Chronic Cityä) saa kirjastosta, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. Sieltä minäkin omani hain, ja sinne palautin seuraavien iloksi.
No comments:
Post a Comment