The Alchemy of Stone

Jostain syystä kuvittelin - minä ja kuvitelmani - että Ekaterina Sedian The Alchemy of Stone on jatkoa aiemmin ilmestyneelle The Secret History of Moscow:lle, mutta ei se tietenkään ollut. TAoS olisi ollut viime vuoden paras äänikirja, jos olisin saanut sen kuunneltua viime vuonna, ja nyt se taistelee tämän vuoden parhaan äänikirjan tittelistä toistaiseksi vain Mira Grantin Feedin kanssa, josta lisää myöhemmin.

 

The Alchemy of Stone kertoo Mattiesta, joka on elävä kone - automaatti, joka on itsenäistynyt elämään ilman tekijäänsä ja isäntäänsä mekaanikko Loharria, ja harjoittaa alkemistin ammattia. Mattie suostuu auttamaan kaupungin gargoyleja, jotka ovat kuolemassa, mutta tempautuu mukaan mekaanikkojen ja alkemistien väliseen valtataisteluun. Samalla Mattiella on oma kamppailunsa käytävänä; hän haluaa löytää paikkansa maailmasta, paikkansa naisena ja päästä lopullisesti irti kontrolloivasta Loharrista.

TAoS oli ... en tiedä. Miten sen nyt sanoisi. Koskettava. Huikea. Rakastin steampunk-otetta, joka kirjassa oli, rakastin levotonta ilmapiiriä joka Mattien kotikaupungissa vallitsi, rakastin sitä, miten Sedia ei selittänyt tai kertonut kaikkea, minkä kaupungista tai Mattien elämästä tiesi. Mattie oli päähenkilönä todella onnistunut; viileä robotti, mutta tarpeeksi inhimillinen, oman identiteettinsä kanssa kamppaileva. Minulle TAoS onnistui olemaan silkkaa taikaa.

Sitäpaitsi äänikirjana TAoS oli todella hyvä; lukija Eileen Stevens sopi kirjan tunnelmaan täydellisesti - tai saattoi jopa omalta osaltaan luoda synkkää, hieman pahaenteistä tunnelmaa. Olisikin oikeastaan hauska tietää, onko TAoS ihan yhtä vaikuttava itse luettuna.