Odotellessani Patricia Briggsin uutta Mercy-kirjaa kirjaston valikoimiin olin tarpeeksi epätoivoinen tarttuakseni Alpha and Omega -sarjan seuraavaan osaan, Hunting Groundiin joka laskutavasta riippuen on toinen tai kolmas (sarjan ensimmäinen tarina oli ilmeisesti pienoisromaani ja osa jotain kokoelmaa.)
Anna matkustaa miehensä kanssa Seattleen, kokoukseen muiden kansojen (suomalaiset mainittu whoo! Hyvin epäimartelevasti mutta silti whoo!*) ihmissusien kanssa aiheesta "kaapistatulo". Ranskalaisten pomo on varsinainen ylipahis, joka hieman odottamatta päätyy heittämään henkensä epäilyttävällä tavalla kesken konffan. Anna joutuu avustamaan murhan selvitystöissä.
Lukukokemus oli sekä odotettu että odottamaton. Odotettu siksi, että se oli tavallaan hyvin tuttua Briggsiä hyvässä ja pahassa: erityisen viihdyttävä, kyllä, päähenkilön kaikki edellisessä osassa otetut kehitysaskeleet nollattu, kyllä, romantiikkaa ja miehistä pullistelua, kyllä. Odottamaton siksi, että kirjan takakansitekstin kirjoittaja ei ollut ilmeisesti lukenut teosta. Onneksi, sillä takakannen mukaan pääaiheena on Annan viaton mutta murhasta syytetty mies. Inhoan viaton syytetty -tarinoita yli kaiken, ja olen todella iloinen siitä, että HG:issa oli oikeasti melko lailla muutakin sisältöä.
Vaikka Anna reipastui kirjassa melko lailla, en silti diggaa tästä sarjasta ihan yhtä paljon kuin Briggsin Mercy Thompson -sarjasta.
* Otaksun tämän täyttävän patriotismin minimivaatimukset.
Anna matkustaa miehensä kanssa Seattleen, kokoukseen muiden kansojen (suomalaiset mainittu whoo! Hyvin epäimartelevasti mutta silti whoo!*) ihmissusien kanssa aiheesta "kaapistatulo". Ranskalaisten pomo on varsinainen ylipahis, joka hieman odottamatta päätyy heittämään henkensä epäilyttävällä tavalla kesken konffan. Anna joutuu avustamaan murhan selvitystöissä.
Lukukokemus oli sekä odotettu että odottamaton. Odotettu siksi, että se oli tavallaan hyvin tuttua Briggsiä hyvässä ja pahassa: erityisen viihdyttävä, kyllä, päähenkilön kaikki edellisessä osassa otetut kehitysaskeleet nollattu, kyllä, romantiikkaa ja miehistä pullistelua, kyllä. Odottamaton siksi, että kirjan takakansitekstin kirjoittaja ei ollut ilmeisesti lukenut teosta. Onneksi, sillä takakannen mukaan pääaiheena on Annan viaton mutta murhasta syytetty mies. Inhoan viaton syytetty -tarinoita yli kaiken, ja olen todella iloinen siitä, että HG:issa oli oikeasti melko lailla muutakin sisältöä.
Vaikka Anna reipastui kirjassa melko lailla, en silti diggaa tästä sarjasta ihan yhtä paljon kuin Briggsin Mercy Thompson -sarjasta.
* Otaksun tämän täyttävän patriotismin minimivaatimukset.
No comments:
Post a Comment